Onnellinen lapsuus takaa perusturvallisuuden
Suomalaisten turvattomuus on kasvanut hälyyttävästi. Yksi keino turvattomuuden poistoon olisi verkottumisen lisääminen.
Lapset hakkaavat kuoliaaksi toisiaan ja vanhuksia, rasismi lisääntyy, skinit riehuvat, huumeiden käyttö yleistyy. Iltapäivälehtien lööpit ovat yhä useammin masentavaa luettavaa. Maailma näyttäisi raaistuneen, muuttuneen entistä turvattomammaksi. Eikä vain näytä. Suomalaisten turvattomuus on lisääntynyt professori Pauli Niemelän johtaman, Kuopion yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan merkittävästi.
Sosiaaliturvan keskusliiton julkaisema haastattelututkimus on ainutlaatuinen. Kaikkiaan haastateltiin lähes 7 000 suomalaista viideltä tutkimusalueelta. Vastausprosentti oli hyvin korkea, yhteensä 82,4. Vastaavaa yhtä laajaa tutkimusta ei Pauli Niemelän mukaan ole tehty missään muualla maailmassa. Turvattomuus läpäisee elämän Turvattomuuden käsite on hyvin laaja. Ulottuvuuksia ovat tutkimuksen luokittelun mukaan sairausturvattomuus, ihmissuhdeturvattomuus, työelämän turvattomuus, taloudellinen turvattomuus, asumisturvattomuus, yhteiskunta- ja sosiaalipoliittisten leikkausten aiheuttama turvattomuus, yhteiskunnan turvattomuus, maailmantilanteen aiheuttama turvattomuus, ympäristöturvattomuus, arvo- ja aateturvattomuus ja syrjäytymisen aiheuttama turvattomuus.
Turvallisuusajattelu läpäiseekin professori Pauli Niemelän mukaan ihmisten koko elämän kaikki alueet, kun perinteinen turvallisuuskäsitys rajasi turvallisuuden vain valtioiden harjoittamaan kansalliseen sekä ulkoiseen että sisäiseen turvallisuuspolitiikkaan.
"Elämä sisältää kaikilla ulottuvuuksilla turvallisuuteen liittyviä asioita, ei turvallisuutta voi käsitellä, kuten aikaisemmin on esitetty, vain kansallisen tason turvallisuuspolitiikkakysymyksenä. Turvallisuus ja turvattomuus läpäisevät kaikki eri elämänalueet ja keskustelu turvallisuudesta tulee varmasti lisääntymään", Niemelä korostaa.
Tutkimustulosten mukaan turvattomuus ja turvallisuus ovat yhtäältä yksilöllistä ja toisaalta kiinteässä yhteydessä sukupuoleen, ikään ja kunkin ihmisen elämänvaiheeseen, sosioekonomiseen asemaan, toimeentuloon ja lapsuuden ajan kokemuksiin.
Globaalit huolet pinnalle
Suomessa on hyvin laajat turvallisuuteen liittyvät turvajärjestelmät, mutta silti turvattomuus on lisääntynyt ja monipuolistunut. Suomalaiset tuntevat olonsa kuitenkin varsin turvalliseksi verrattuna esimerkiksi vertailumaiden asukkaisiin Puolassa, Saksassa ja Virossa.
Eniten turvattomuutta aiheuttava tekijä on tutkimuksen mukaan sekä miehillä että naisilla yllättäen luonnon saastuminen. Se aiheuttaa turvattomuutta 84 prosentille väestöstä. Toiselle sijalle nousee ihmisten välinpitämättömyys toisiaan kohtaan ja kolmanneksi elämän tuhoutuminen. Työttömyys tai työttömäksi joutuminen aiheuttaa vasta kuudenneksi eniten turvattomuutta. Silti luku on korkea: 65 prosenttia väestöstä kokee, että työttömyys tai työttömäksi joutuminen aiheuttaa turvattomuutta. Verrattuna 1970-luvun alussa tehtyihin tutkimuksiin taloudellisen turvattomuuden merkitys on suhteellisesti vähentynyt, vaikka työttömyysaste on korkea.
Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna globaalit ympäristöön ja yleensä maailmantilanteeseen liittyvät asiat sekä arvoihin liittyvä huoli ihmisten keskinäisestä välinpitämättömyydestä ovat nousseet 1990-luvulla entistä keskeisemmiksi turvattomuuden aiheiksi. Tutkimuksen mukaan voidaankin puhua peräti "välinpitämättömyyden yhteiskunnasta". Humaanin liberaalisen ajattelun tilalle on Pauli Niemelän mukaan tullut yhä korostuva kova kilpailuyhteiskunta-ajattelu.
Lasten huostaanotot lisääntyneet hälyttävästi
Pauli Niemelä pitää tutkimuksen tuloksia ääripäistä, eli perusturvallisista ja perusturvattomista, erittäin mielenkiintoisina. Perusturvalliset suomalaiset ovat hyvinvoivia yrittäjiä ja ylempiä toimihenkilöitä, joiden elämä on sujunut hyvin. Perusturvallisuuden lähtökohtana on onnellinen lapsuus. Vastaavasti perusturvattomilla kierre on useimmiten peräisin jo onnettomasta lapsuudesta.
"Onnellinen lapsuus on yllättävän tärkeä asia. Jos lapsuus on onneton, seuraukset näkyvät erittäin selvästi kaikilla turvattomuuden ulottuvuuksilla. On iso hätähuuto, että lasten huostaanotot ovat lisääntyneet hälyttävästi."
Niemelää huolestuttaa myös se, että nuorten päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttö on lisääntynyt rajusti.
Pauli Niemelän mukaan yksi selvästi turvattomuutta lisäävä tekijä on verkottumisen puute. Etenkin vanhuksilla verkottuminen ehkäisisi tehokkaasti turvattomuutta, mutta verkottuminen on jatkuvasti heikentynyt ja ihmiset sulkeutuvat itseensä yhä enemmän. Vanhukset eivät yksinkertaisesti uskalla lähteä yksinään liikkeelle. Sama pätee nuoriin.
"Olisi hyvin tärkeää, että luotaisiin positiivisten ihmisten verkostoja. Meiltä puuttuvat sosiaalisten verkostojen taso. Verkostomainen työote pitäisi saada takaisin sosiaalisen turvallisuuden ruohonjuuritasolle, mutta tulosten saaminen vie hyvin paljon aikaa."
Sosiaalista verkottumista vähentävä ilmiö on sähköinen verkottuminen. Kun asioita hoidetaan yhä enemmän tietoverkkojen kautta, sosiaalinen verkostuminen vähenee.
Pauli Niemelä korostaa, että mitä parempi sosiaalinen verkottuminen on, sitä paremmin kunta selviytyy tehtävistään. Eri osissa maata verkottuminen on eri tasolla. Pohjanmaalla sosiaalinen verkottuminen ja kanssakäyminen on yleistä ja laajaa, kun taas Itä-Suomessa se on vähäisempää.
Suomalaiset ajattelevat Niemelän mukaan asioita liian kielteisesti, iloisuus ja positiivisuus eivät ole suomalaisille tunnusomaisia piirteitä. Itsekin nuorisotyössä mukana olleena Niemelä tietää mistä puhuu, mutta korostaa, ettei suinkaan tarkoita nuorten kohdalla ylisallivaa asennetta.
Niemelää kuunnellessa tulee mieleen presidentti Mauno Koivisto, joka vastikään puheessaan sanoi olevansa jatkuvaa syyllisyyden tunnetta poteva protestantti.
Luterilaiseen uskontoon ei kuulu iloisuus, vaan elää pitää pikemminkin otsa hiessä ja kärsien.
Perusturvattomia eniten varhaiskeski-ikäisissä
Perusturvattomien turvattomuusluvut ovat kauttaaltaan korkeat eli olemassaolo koetaan uhatuksi lähes joka tavalla. Korkeimmat turvattomuuskertoimet olivat perusturvattomien ryhmässä läheisen väkivaltaisuus, työhön liittyvät vaaratekijät, kipu ja kärsimys, ylivelkaantuminen, vaarallinen ympäristö, työttömyysturvan niukkuus, lapsiperheiden tuen supistaminen, yksin asuminen ja nälänhätä kehitysmaissa. Ryhmän keskimääräinen turvattomuuskerroin on kaikilla muuttujilla 1,7 kertainen yleiseen arvoon verrattuna.
Perusturvattomia on suhteessa väestöön eniten Pohjois-Suomessa ja vähiten Itä-Suomessa ja Uudellamaalla. Iältään heitä on eniten ryhmässä 35-44-vuotiaat. Perusturvattomat ovat keskimääräistä huonommin koulutettuja ja pienituloisia ja he elävät muita useammin sosiaalituen varassa.
Luottamus kuntien päätöksentekoon suuri
Kunnallisalan kehittämissäätiö on rahoittanut Kuopion yliopiston tutkimusta, jolla on kartoitettu Kainuun alueen asukkaiden tulevaisuuden näkymiä, uhkakuvia ja henkilökohtaisia selviytymisstrategioita. Tutkimuksessa on haastateltu yli 1 000 15-50-vuotiasta kainuulaista.
Vertailuaineistona tutkimuksessa on Kajaanin kaupunki. Tutkimus valmistuu vuoden lopulla.
Tutkimuksen mukaan 40 prosenttia kehys-Kainuun asukkaista oli sitä mieltä, että tulevaisuuden näkymät Kainuussa ovat huonot. Luku on suuri, mutta yllättävän suuri on myöskin niiden osuus, jotka katsoivat, että tulevaisuuden näkymät kehys-Kainuussa ovat aivan hyvät. Mitä vanhemmasta haastateltavien ryhmästä oli kyse, sitä positiivisemmin tulevaisuuteen suhtauduttiin. Ja päinvastoin; mitä nuorempi ryhmä, sitä enemmän oltiin sitä mieltä, että tulevaisuuden näkymät ovat huonot. Kainuun ikärakenne on vinoutunut ja yhä vinoutuva, eli keski-ikä kasvaa.
Nuoret kritisoivat eniten Kainuun heikkoja opiskelumahdollisuuksia ja sitä, ettei alueella ole koulutusta vastaavaa työtä.
Kuntien kannalta tutkimuksen yksi tulos on hyvin lohdullinen. Kun haastatelluilta kysyttiin mihin he luottavat eniten, luottamus kunnalliseen demokraattiseen päätöksentekoon oli suuri.
Kainuussa luonnon merkitys nousee yllättävänkin suureksi.
"Esimerkiksi Suomussalmella luonnon arvostus on erityisen suuri; marjastus, metsästys, kalastus, yleensä eläminen luonnon keskellä. Merkitys on uskomattoman suuri jo Kuopion korkeudelta ajatellen, saati sitten Helsingin näkövinkkelistä katsellen."
Tutkimustulosta miettiessä tulee väkisinkin mieleen, onko eroa työttömyydellä Kainuussa ja Helsingissä. Voisi kuvitella, että luonnossa viihtyvä kainuulainen kestää työttömyyden paineen paremmin kuin helsinkiläisessä lähiökaksiossaan asiaa yksinään murehtiva työtön.
Yksi tutkimuksen tulos on se, että kainuulaiseen kulttuuriin kuuluu koulutuskielteisyys.
"Opettajat kokevat koulutuskielteisyyden vaikeana ongelmana, vaikka asenteet ovatkin muuttumassa", arvioi Pauli Niemelä.