Digiaika - Aapiskukko oppii bloggaamaan
Tampereella tutkitaan, miten digiaika parantaisi koulun ja kodin välistä viestintää. Voivatko vanhemmat tulevaisuudessa seurata netistä, miten opetus edistyy luokassa?
Uudet viestimet toivat kirjoittamisen kulta-ajan. Koskaan aiemmin näin monet eivät ole kirjoittaneet näin paljon näin monille: sähköpostia, tekstiviestejä ja blogeja.
Tampereen yliopiston vetämä blogipäivyri-projekti tutkii, voisiko viestinnän uusilla välineillä kehittää koulun ja kodin yhteistyötä. Voisiko koulun ja kodin yhteistyö tiivistyä uusimmilla digitaalisilla viestintäkeinoilla?
Tutkimus on kunnianhimoisen laaja. Siinä on tutkijoita Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksiköstä, Hypermedialaboratoriosta, Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitokselta sekä kouluja Tampereelta, Janakkalasta ja Lempäälästä. Projekti alkoi elokuussa ja päättyy vuoden 2007 lopussa
Miten koululaisen elämä muuttuu kun tutkimus on valmis?
– Ei mitenkään heti, Esa Reunanen Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksiköstä
Reunanen sanoo hymyillen.
– Tämä on perus-taustatyötä. Jos jotain ajatuksia tulee käyttöön, se tapahtuu ajan myötä ja osana kokonaisuutta omalla pienellä panoksellaan. Tarkoitus on nyt tuottaa kuntien käyttöön näkemyksiä siitä, miten näitä uusia välineitä voi käyttää hyödyksi koulumaailmassa.
Reissuvihosta jatkuvaan verkkokeskusteluun
Blogipäivyri-projektin taustalla on ajatus, että nykyisin jää piiloon paljon hiljaista tietoa. Tätä tietoa on vanhemmilla omista lapsistaan vuosien kokemusten verran ja koululla samoista lapsista oppilaan roolissa.
Kaikki toimijat – vanhemmat, opettajat, kunnat – toivovat koulumaailman viestintään lisää tehoa. Blogipäivyri-projekti visioi uusia toimintamalleja paineiden purkamiseksi.
Jos koulu ja kodit viestisivät paremmin, lapsi voisi oppia enemmän ja yksilöllisemmin. Käytännössä lapsi saisi paremman mahdollisuuden kasvaa lahjojensa mittaiseksi. Haaste on kuitenkin kova kouluille ja niiden viestinnälle.
Piiloon jäävän tiedon ja käyttämättömien mahdollisuuksien ratkaisua etsitään uusimmasta viestintäteknologiasta ja toimintamalleista. Tutkittavana on asioita, joilla on eksoottisia nimiä: blogi, wiki ja mobiilit päätelaitteet.
Visioinnista ja vaikeista sanoista huolimatta tutkimustyö on arjessa kiinni. Metodina ovat teemahaastattelut ja työpajatyyppinen toiminta.
– Emme kuitenkaan kehitä uusia teknisiä ratkaisuja, vaan mietimme laajemmin, miten olemassa jo olevia ratkaisuja voi soveltaa koulujen ja kotien yhteistyöhön, Reunanen sanoo.
Liikaa viestintää
Jaksavatko opettajat? Pitääkö kovilla olevan ammattiryhmän oppia viestimään lisää ja uusilla välineillä, jotka vielä kehittyvät koko ajan?
– Opettajan työhön kuuluu nyt jo yhteydenpito koteihin. Uudet välineet eivät lähtökohtaisesti lisää tai vähennä viestintää. Mutta jos sitä voi tehostaa, niin hyvä, Reunanen sanoo.
Myöskään Lempäälän lukion lehtori Mika Setälä ei pelkää uusien välineiden tuovan uusia paineita.
– Uudet ajatukset on aina otettu kouluissa vastaan, joskus viiveellä, joskus etuajassa. Jos joku homma helpottaa työtä, kyllä sen sitten huomaa, että alkuopettelun jälkeen jää enemmän aikaa perustehtävään, Setälä sanoo.
Periaatteessa uusilla ratkaisuilla voisi tehdä erikoisiakin ratkaisuja. Nykytekniikalla olisi erittäin helppoa laittaa vaikkapa kolme nettikameraa luokkaan kuvaamaan oppitunteja. Isät ja äidit voisivat työpäivän lomassa tarkistaa netistä, miten oma piltti käyttäytyy – tai tämän opettaja. Setälää ajatus huvittaa.
– Koulu on julkinen tila, joten periaatteessa sinne voi kuka tahansa tulla seuraamaan opetusta. Mutta opettajan suhde oppilaisiin ja opetusryhmään on niin herkkä, että tuo ajatus ei toimi.
Entä mitä mieltä koululaiset itse ovat? Perheen viidesluokkalainen pelaa World of Warcraft -nettipeliä ja solmii kansainvälisiä kaverisuhteita näppäimistön ja netin välityksellä.
– Hei äiti, missä on Singapore?
Perinteisessä maantiedossa tuo opitaan vasta paljon myöhemmin.
A-B-C-Digiaikaan
Blogi
Sanalle ei ole suomenkielistä vastiketta, joten se yritetään usein epätoivoisesti kääntää verkkopäiväkirjaksi. Kyseessä on kuitenkin laajempi tapa tiedon ja siihen liittyvän keskustelun välittämiseen ja tallentamiseen. Oleellista on blogin ylläpidon helppous ja viestinnän kaksisuuntaisuus.
Suomalaisia blogeja löytyy osoitteesta blogislista.fi
Mobiilit viestimet
"Mobiilit viestimet" tarkoittavat yksinkertaisesti kännyköitä, jotka ovat vuosi vuodelta tehokkaampia minikokoisia tietokoneita. Erityisesti puhelinoperaattorit toivovat, että mahdollisimman suuri osa arjen asioista hoidettaisiin liikkeellä ollessa.
Wiki
En antaisi tätä wikiä neljäsluokkalaisten käsiin – tai ehkä sittenkin juuri heille. Wiki on kaikille avoin ohjelma, jolla julkaistaan verkotettua tietoa. Avain Wikiin on tuo "kaikille avoin": kuka tahansa voi julkaista Wikissä tietoa ja muokata jo julkaistua tietoa. Täysin anarkistinen julkaisumuoto siis - ja se melkeinpä toimii. Nimi muuten tulee havaijinkielestä: wikiwiki tarkoittaa ”nopea”.
Wikillä rakennettu tietosanakirja löytyy osoitteesta wikipedia.fi
Ubiikki
Ubiikki tarkoittaa tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa tietotekniset ratkaisut ovat kaikkialla ympärillämme ja erottamaton osa arkielämää. Wikipedia antaa käytännön esimerkin: "Tulevaisuudessa pesukone saattaisi säätää itse itsensä pyykin laadun ja likaisuuden mukaan. Tai lentokoneen moottori saattaisi tilata varaosan itseensä seuraavalle lentokentälle." Sana tulee englanninkielisestä sanasta Ubiquitous, ”kaikkialla läsnä”.
Kirjoittaja on verkkoviestinnän asiantuntija, jolla on 14 vuoden kokemus internet-julkaisemisesta.
Teksti Petteri Numminen
Kuvitus Marika Eerola
Artikkelit
- Pääkirjoitus - Keskitetyn vallan kaipuu
- Haastattelu - Kunnilla yritysvastuu
- Puumerkki - Tassut irti milloin mistäkin
- Kansien välissä - Valtion ote veropäätöksistä lipsuu
- Aluekehitys - Kentällä pärjää vain puhumalla
- Toisaalta - toisaalta - Kunnanjohtajan vaikea tehtävä
- Eipäjoella - Eipägolf
- Digiaika - Aapiskukko oppii bloggaamaan
- Kunnat ja kilpailu - Kilpailuttaminen puristaa kustannuksia - ja työntekijöitä