Polemiikki

Maahanmuutto - Anna minun työskennellä enemmän

Mohammed Kaiser

Espoolaisella  Mohammed Kaiserilla on yliopistotutkinto, työkokemusta ja kielitaitoa, mutta ei työtä.

Suomessa hoetaan, että ulkomaalaisella pitää olla kielitaito ja koulutus. Muuten ei saa töitä. Aina sekään ei riitä, sanoo espoolainen Mohammed Kaiser.

Mohammed Kaiser ottaa vieraansa vastaan kuin kuka tahansa suomalainen.

– Saako olla kahvia, hän kysyy ja ohjaa olohuoneeseen.  Kyllä kiitos. Ja vaimo laittaa kahvit tulemaan.

Kaiser, 55, on asunut Suomessa jo 18 vuotta. Hän joutui pakenemaan kotimaansa Bangladeshin levottomuuksia 90-luvun alussa. Nyt Espoon Kilossa asuva neljän lapsen isä istuu olohuoneessaan vihaisen oloisena. Kaiser on Suomen kansalainen,  ja pettynyt kotikaupunkinsa maahanmuuttajapolitiikkaan. Tai ainakin siihen eroon, joka vallitsee virallisen politiikan ja käytännön välillä.

– Minusta tuntuu, että Espoossa maahanmuuttajia pidetään koristeina, joiden avulla luodaan monikulttuurista ja maahanmuuttajamyönteistä imagoa, vaikka todellisuus on aivan toinen, Kaiser sanoo.

Sosiaalityöntekijänä ja erilaisten maahanmuuttajaprojektien koordinaattorina Espoossa ja Järvenpäässä työskennellyt Kaiser on tällä hetkellä työtön – ensimmäistä kertaa Suomeen tulonsa jälkeen. Omien kokemustensa mukaan maahanmuuttaja jää helposti kakkoseksi, jos samaa paikkaa hakee myös syntyperäinen suomalainen.

Kaiser puhuu sujuvaa suomea. Hänellä on vuosien työkokemus sosiaalialalta ja maisterin paperit Tampereen yliopistosta, mutta vakituista työpaikkaa ei ole 18 vuodessa irronnut. Paikkaa on luvattu niin Helsingistä kuin Espoostakin, mutta aina tullut ”jotain esteitä”.

Kaiser on kokenut työpaikoillaan myös suoraa rasismia ja ennakkoluuloisuutta. Hän ihmettelee, miten vaikeaa Suomessa on saada kantaväestön aitoa hyväksyntää ja arvostusta.

– Tulin tänne, koska kotimaassani olin hengenvaarassa. Nyt haluaisin vain saada tehdä töitä tämän maan eteen, koska olen suomalainen. Mutta työnteon sijaan minun pitäisi vain koko ajan kiittää siitä, että olen päässyt tänne asumaan, Kaiser ihmettelee.

Vakava ongelma

OppaatSuomella on vakava ongelma. Työmarkkinoilta poistuu parissa vuodessa peräti kuusisataatuhatta ihmistä. Viiden vuoden päästä työntekijöitä on miljoona vähemmän kuin vuonna 2000.  Lähtijöiden tilalle olisi tarjolla tuhansia Kaiserin kaltaisia työhaluisia maahanmuuttajia, mutta jostain syystä he eivät tunnu mahtuvan Suomen työmarkkinoille. Milloin syy on heikko kielitaito, milloin vääränlainen tutkinto. Joskus naama vain ei miellytä. Yhtä kaikki, ulkomaalaistaustaisten ihmisten työttömyysprosentti on keskimäärin yli 20. Syntyperäisten suomalaisten luku on painunut jo alle seitsemään.

Kuopion yliopiston erikoistutkija Aini Pehkonen on ollut maahanmuuttajien asioiden kanssa tekemisissä yli 20 vuotta sekä käytännön työssä että yliopiston tutkijana. Hän viimeistelee parhaillaan tutkimusta, jossa hän on selvittänyt mitä tapahtuu, kun työyhteisö muuttuu kansainväliseksi ja monikulttuuriseksi.  Pehkonen tietää, että maahanmuuttajien rekrytointeihin ja työntekoon liittyy edelleen paljon jännitteitä.

– Maahanmuuttajilla on usein tunne, että heitä syrjitään rekrytointitilanteissa. Heitä myös epäilyttää, miten muualla suoritetut tutkinnot kelpaavat Suomessa.

Pehkosen mukaan maahanmuuttajien kohtaamia työelämän ongelmia voitaisiin lieventää merkittävästi huolellisella perehdytyksellä.

– Kyse ei ole pelkästään ohjeista ja opastuksesta, vaan hyvin suunnitelmallisesta ja ajallisesti pitkästä ohjauksellisesta prosessista, hän muistuttaa.

Pehkonen pitää ulkomaalaisten työongelmia vakavana uhkana. Hän näkee tilanteessa kuitenkin positiivisia merkkejä. Yksi on se, että suomalaisten asenteet ulkomaalaisia kohtaan ovat hänen arvionsa mukaan muuttuneet hieman myönteisemmiksi. Suomessa on vihdoin sisäistetty se, että ulkomaista työvoimaa tarvitaan. Suomalaisilla ei ole enää varaa vaatia ulkomaalaisia kiittelemään saamastaan työtilaisuudesta.

– Päinvastoin. Suomalaiset saisivat olla kiitollisia jokaiselle maahanmuuttajalle, joka tulee tekemään tänne työtä, jota suomalaiset eivät halua tehdä, Pehkonen sanoo.

Pehkosen mukaan käänne asenteissa tapahtui vuosina 2004–05, jolloin työmarkkinoilta poistui ensi kerran enemmän työntekijöitä kuin tuli tilalle. Silloin työvoimapulan vakavuus alkoi todenteolla hahmottua.

Pikkukunnissa erilaiset ongelmat

Pekka HarjuJanakkalan kunnanjohtajan Pekka Harjun mielestä Suomeen pitäisi rekrytoida aktiivisesti sellaista väkeä, jolla on koulutus ja valmiudet tehdä töitä.

Isot kaupungit, kuten Espoo ja koko pääkaupunkiseutu, vetävät ulkomaista työvoimaa. Ne ovat työvoiman houkuttelussa täysin eri tilanteessa kuin maaseutukunnat ja pienet kaupungit. Esimerkiksi Kolmostien varrella sijaitsevan Janakkalan keskuksen Turengin kaduilla ei ulkomaalaisia näy.

– Suoraan sanoen en tiedä muuta kuin, että heitä on täällä hirveän vähän, kunnanjohtaja Pekka Harju sanoo työhuoneessaan Turengissa.

Janakkalassa ongelmat ovat samat kuin muissakin Suomen pienissä kunnissa – ja koko Suomessa: työväki vanhenee ja uusia työntekijöitä on vaikea saada. Janakkalassa on pulaa on lääkäreistä, sairaanhoitajista, sosiaalityöntekijöistä, puheterapeuteista ja niin edelleen. Ulkomaalaisista ei Harjun mukaan ole apua.

– Näihin tehtäviin maahanmuuttajat harvemmin sopivat kielitaidon ja sopimattomien tutkintojen takia. Hoitoapulaisiksi tai perushoitajiksi voimme kouluttaa, jos on hoitajantutkinto omasta maasta.  Meille saakka ei ole sellaisia ilmaantunut.

Työvoimaa toistaiseksi riittänyt

Janakkalan kunnalla ei ole tällä hetkellä suunnitelmia työvoiman rekrytoimiseksi ulkomailta. Työvoimaa kun on toistaiseksi riittänyt.

Harju myöntää, että osa kunnan hoivapuolen viroista on hakijoiden puutteen takia jouduttu täyttämään epäpätevällä sijaistyövoimalla. Harju toivoo, että maahanmuuttajien rekrytointi hoidettaisiin valtakunnallisella tai edes seututasolla.

– Suomi tarvitsee aktiivista ja hyvin organisoitua maahanmuuttopolitiikkaa, hän sanoo.

Harju korostaa, että maahanmuuttajan pitää tehdä työtä, hyödyttää suomalaista talouselämää, maksaa veronsa ja olla kuin kaikki muutkin. Suomeen pitäisi rekrytoida aktiivisesti sellaista väkeä, jolla on jo koulutus ja valmiudet tehdä töitä.

– Jos me vaan luotetaan, että tänne tulee maahanmuuttajia, niin me saamme tänne sellaista väkeä, joka ei välttämättä paikkaa aukkoa kansantaloudessa.

Siis millaista?

– Sanotaan nyt vaikka Keski-Euroopan romaneja, joita on viime aikoina tullut Helsinkiin kerjäämään. He haluavat asettua tänne pysyvästi paremman elintason ja sosiaaliturvan vuoksi. Ei se meidän taloutta pelasta, Harju varoittaa.

Janakkalalaisten yleinen suhtautuminen ulkomaalaisiin on Harjun mukaan käytännöllinen ja mutkaton.

– Täällä suhtaudutaan ulkomaalaisiin, kuten kaikki suomalaiset suhtautuvat. Jos ihminen puhuu suomea, tekee rehellistä työtä ja maksaa veronsa, niin on jokaisen oma asia mistä on kotoisin tai mikä on uskonto tai ihonväri. Jos nämä asiat puuttuvat, suhtautuminen voi olla vähän hankalaa.

Opaste

Hämeenlinnassa myönteinen ilmapiiri

Selvästi Janakkalaa isommassa naapurikunnassa Hämeenlinnassa ulkomaalaisia näkyy jo katukuvassakin. Torin laidalla sijaitsevan työvoimatoimiston virallisten tietojen mukaan heitä on 1235.

Toimiston ulkomaalaisasioita hoitavat työvoimaneuvojat Sinikka Rüppell ja Davorka Komsi kehuvat kilvan Hämeenlinnan ilmapiiriä, joka on viime vuosina muuttunut maahanmuuttajamyönteisemmäksi.

– Konkreettinen esimerkki ilmapiirin muutoksesta on kaupungin kanssa tehtävä yhteistyö, jossa me etsimme hyviä ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka toimisivat positiivisina esimerkkeinä työyhteisöissä, Rüppell sanoo.

Hämeenlinnan kaupunki toimii muutenkin aktiivisesti maahanmuuttajien työllistäjänä. Se pyrkii ottamaan vuosittain kaksi uutta maahanmuuttajaa kaupungin palvelukseen.  Kaupunki on myös loiventanut hoiva-alan tutkintokäytäntöjä, jos työssä ei tarvita kielitaitoa. Esimerkiksi suorittavan työn tutkintoja on voinut suorittaa näyttökokeina, mikä on antanut työnhakijalle paremmat työllistymisvalmiudet.

Kaupungin, työvoimaviranomaisten ja kolmannen sektorin välinen tiivis yhteistyö on synnyttänyt myös tehokkaan kotouttamisjärjestelmän. Sen tavoitteena on opettaa kieli mahdollisimman nopeasti ja saada maahanmuuttaja pian työelämään.

Vanhustenhuollon puolelta on jo saatu myönteisiä kokemuksia. Tienraivaajana toimi intialainen hoitaja, joka oppi suomen ennätysajassa ja hurmasi sekä vanhainkodin asukkaat että henkilökunnan.

TyövoimatoimistoAina kielitaito ja koulutuskaan eivät riitä, kuten espoolaisen Mohammed Kaiserin tapaus osoittaa. Saman on huomannut Hämeenlinnan työvoimatoimiston ranskalainen Eures-harjoittelija Stéphane Gouriou. Hän puhuu sujuvaa suomea ja neljää muuta kieltä. Hänellä on kuuden vuoden työkokemus hotellialalta, suomalainen avovaimo ja halu päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Silti oman alan töitä ei ole irronnut puolentoista vuoden yrittämisenkään jälkeen.

– Ei ole ollut vapaita paikkoja tarjolla, ranskalainen sanoo vaisusti.

Hämeenlinnan työvoimatoimiston tehotiimi: Sinikka Rüppell (vas.), Stéphane Gouriou ja Davorka Komsi.

Norjalainen tietoisku maahanmuuttajille

Norja aloittaa kiintiöpakolaisten lasten ja nuorten kotouttamisen jo ennen kuin he muuttavat uuteen kotimaahansa. Koulutusta tarjoaa Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, joka järjestää niin sanottuja kulttuuriorientaatiokursseja pakolaisleireillä eri puolilla maailmaa. International Organization for Migrationin Norjan toimiston erikoisuus ovat kurssit, jotka on suunnattu 8–14-vuotiaille pakolaisille. Suomen toimisto palvelee vain yli 15-vuotiaita.

– Huomasimme, että aikuisille tarjottu tieto ei välittynyt lapsille ja nuorille, sillä heidät jätetään monissa kulttuureissa päätöksenteon ulkopuolelle, kertoo projektisuunnittelija Tiina Miskala IOM:stä Oslosta.

– Koulutuksemme pyrkii vähentämään muuttoon liittyvää stressiä ja kulttuurishokkia, josta lapset ja nuoret kärsivät aikuisten tavoin, vaikka he sopeutuvatkin yhteiskuntaan nopeammin kuin vanhempansa. Kotouttamisesta keskustellaan täällä paljon, eikä Tanskan tai Ranskan kaltaisia poliittisia ääritilanteita ole syntynyt. 

Miskalan koordinoimalla cultural orientation -projektilla on kaksi kohderyhmää: sijoituspäätöksen saaneet pakolaiset leireillä ja maahanmuuttajien kotouttamisesta vastaavat kunnalliset viranomaiset Norjassa. Ensimmäisiä valistetaan Norjan ja jälkimmäisiä tulokkaiden kulttuurista.

Nuoria pakolaisia Norjan IOM on kouluttanut vuodesta 2004 lähtien kahdeksassa eri maassa. Kaksipäiväinen kurssi toteutetaan useimmiten osallistujien omalla kielellä.

– Kerromme norjalaisesta arjesta, koulusta ja vapaa-ajasta mutta myös lasten oikeuksista ja velvollisuuksista. Moni yllättyy kuullessaan, että esimerkiksi fyysinen rankaiseminen on kielletty.

Muuttoa edeltävän opetuksen on todettu helpottavan viranomaisten työtaakkaa. Vuonna 2007 Norjan 4,7 miljoonan asukkaan väestöstä lähes yhdeksän prosenttia oli maahanmuuttajia. Työperäinen muutto oli vilkkainta. Kiintiöpakolaisten koulutustaso on usein alhainen, ja kestää vuosia, ennen kuin he voivat osallistua työelämään. 

Lisää IOM:n Norjan toimiston koulutuksesta

Teksti Helen Moster

Lisätietoa maahanmuutosta

• Merja Anis väitteli helmikuussa 2008 Turun yliopistossa aiheesta Sosiaalityö ja maahanmuuttajat – lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus
ja tulkinnat.
• Kuopion yliopiston erikoistutkija Aini Pehkonen viimeistelee parhaillaan tutkimusta monikulttuurisesta työyhteisöstä.
• Katso myös Aini Pehkosen tutkimus Maahanmuuttajan kotikunta

Teksti Manu Marttinen
Kuvat Manu Marttinen ja Antti Hentinen

Artikkelit