Polemiikki

Puumerkki - Pyhä Byrokratia ravistuksen kourissa

Suomalainen hallintomalli on luja kuin eduskuntatalon graniitti. Mainittavaa säröä eivät siihen ole saaneet aikaan sen enempää ajan hammas kuin kovimmatkaan lamakaudet.

Nyt ovat maailman muutospaineet kuitenkin ajaneet julkisen hallinnon Suomessa ennen kokemattomaan tilaan. Vihdoinkin rakenteet ryskyvät.

Muutosten toimeenpanijaksi kohtalon sormi on osoittanut Matti Vanhasen sinivihreän hallituksen, joka on ottanut hommakseen uudistaa sekä kuntapalvelujen tuotannon että valtion aluehallinnon.

Vanhanen joukkoineen on kieltämättä pannut tuulemaan. Kuntakentän ylitse on pyyhkäissyt hirmumyrsky Paras, joka on käynyt luihin ja ytimiin.

Kuntaliitoksia tehdään ennätystahdissa, ja myös itsenäiseksi jättäytyvät kunnat joutuvat uudistamaan ja tehostamaan palvelutuotantoaan.

Liikettä on nähty jopa Helsingin hallintobunkkereissa, joissa muutoksiin ei totta vieköön ole totuttu. Kolmen ministeriön yhdistäminen työvoima- ja elinkeinoministeriöksi on hallinnollinen urotyö, jolle soisi siunaantuvan seuraajia.

Myös alueellistaminen jatkuu. Toivottavasti tällä hallituskaudelle Helsingistä saadaan väkeä ja työpaikkoja siirrettyä myös pohjoisemmaksi kuin Hämeenlinnaan, johon pääkaupunkilaisten muuttohalut tähän asti ovat tyssänneet.

Hallitusohjelma lupaa alueellistamisen painopisteen siirtyvän itäiseen ja pohjoiseen Suomeen. Tästä lupauksestaan ei hallitus enää voi lipsua millään perusteella.

Liikkeellä on ollut huhupuheita maakuntien alasajosta. Monelle Helsingin herralle kuulemma riittäisi mainiosti yksi Savo ja yksi Pohjanmaa.

Hallitus setvii parhaillaan, mikä aluehallinnolle olisi parhaaksi. Esityksiä on luvassa kaiketi maaliskuulla. Lopputulos lienee se, että merkittävää harvennusta maakuntien joukossa ei koeta.

Hyvä niin, sillä maakunnat tarvitsevat työrauhaa ja lisää voimavaroja, jotta maan tasapainoinen kehitys voidaan jotenkuten pitää vauhdissa.

Tällä hetkellä esimerkiksi itäisessä Suomessa on toimiva ratkaisu, jossa maakuntaliitolla, TE-keskuksella ja ympäristökeskuksella on yhtenevät rajat. Myös poliisihallinnon uudistuksessa poliisipiirien rajat vedettiin nykyisten maakuntien pohjalta.

Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan tilanne on sama. Kaikki kolme ovatkin Tapio Honkamaauudistuksessa esittäneet, että voisivat toimia nykyisten maakuntarajojen puitteissa. Tätä tahtoa on kuunneltava. 

Maakuntien kannalta iso kysymys on valtion aluehallinnon järjestely, kun nykymuotoiset lääninhallitukset todennäköisesti jäävät historiaan vuonna 2010. Miten niiden tehtävät ja valta jaetaan?

Riittääkö poliittinen tahto siihen, että rahaa ja valtaa siirretään maakuntaliitoille pois valtioneuvoston ja ministeriöitten valtapiiristä? Toivottavasti riittää, sillä sekin osaltaan vahvistaisi maakuntakeskuksia ja antaisi mojovan sysäyksen alueelliselle kehitykselle.

Rahvaan osana on seurata huuli soikeana hallituksen pakertamista hallinnon uudistamiseksi. Olisi todella oivallista, jos joku oikeasti tietäisi, mihin tässä ollaan matkalla.

Sekin olisi mukavaa, jos joku piakkoin saisi palikat järjestykseen niin, että voitaisiin taas elellä rahtusen rauhallisemmissa tunnelmissa.

Teksti: Tapio Honkamaa, päätoimittaja, Länsi-Savo

Artikkelit